Maaseudun kansakoulujen perustaminen ei ollut pakollista siitä huolimatta, että kansakouluasetus tuli jo vuonna 1866. Tämä näkyi koulujen perustamistahdissa: Vuosi ennen asetusta kansakouluja oli 20. Asetusta seuranneina nälkävuosina kansakouluja perustettiin muutamia. Vuonna 1885 kansakouluja oli 667 ja vuonna 1900 jo 1873.

Samalla ajanjaksolla opettajien määrä kasvoi 20:sta 1873:een, ja oppilaiden määrä oli vuonna 1900 lähes 83 000.

1900-luvun alussa opettajanvirkoja perustetaan runsaasti, kun keisari Nikolai II:n hyväksymä piirijako (1898) velvoittaa kaikki pitäjät järjestämään koulut. Vaikka tavoitteena on taata kaikille lapsille pääsy kansakouluun, maaseudulla pidetään yhä riittävänä, että lapset oppivat lukemaan kiertokoulussa.

Opettajat saavat töin tuskin elantoa työstään. Usein palkkaa tarjotaan vain sen verran, kuin valtion avustus antaa myöden ja lisänä tulee luontoisetuja, kuten asunto, peltotilkku tai lypsävä lehmä. Naisten palkka on ajan mukaisesti pienempi kuin miesten palkka, vaikka työmäärä ja pätevyysvaatimus on sama.

1800- ja 1900-luvun alussa lapset olivat etenkin maaseudulla tärkeitä työntekijöitä kiireisinä viljelykausina. He jäivät kotiin toukotöiden ja syksyisen elonkorjuun aikana. Siksi varsinkin maaseudulla osa oppisuunnitelmasta tahtoi jäädä opiskelematta: lapsia ei yksinkertaisesti ollut koulussa eikä oppivelvollisuutta ollut olemassa.

Vanha katekismuksen ja Raamatun pänttääminen muuttui Uno Cygnaeuksen vaikutuksesta lapsille suunnattujen luku- ja oppikirjojen lukemiseen.

Eri tahot tekivät lapsille aapisia, joiden aiheet eivät liittyneet ainoastaan lukemiseen, vaan myös siihen, millainen maailma heidän ympärillään avautui.

Uno Cygnaeus piti koulua käytännönläheisenä kasvatuspaikkana ja toi Suomeen kansainvälisistä opetusteorioista inspiroituneen käsityön opetuksen, jota aluksi pidettiin radikaalina ajatuksena. Hänen aloitteestaan käsityöstä tuli Suomen kansakouluasetuksessa pakollinen oppiaine – ensimmäisenä maailmassa.

Uno Cygnaeus kaavaili kansakouluun sekä puutarhanhoitoa että “erinäisiä maamiehen töitä”. Näistä vain puutarhanhoitoa opetettiin kansakoulunopettajille ja viralliseksi maaseudun kansakoulun oppiaineeksi puutarhanhoito tuli vasta Cygnaeuksen kuoleman jälkeen.

1900-luvun alussa kouluhallitus asetti tarkat ohjeet koulupuutarhojen perustamiseen ja puutarhanhoidon opetukseen. Puutarhanhoito liitettiin osaksi opetussuunnitelmaa, ja sitä arvioitiin jopa todistuksessa.

Opettajuus avasi naisille mahdollisuuden elättää itsensä. Naisen piti kuitenkin valita, ryhtyikö hän opettajaksi vai puolisoksi, sillä aikakaudella ei nähty soveliaana, että naimisissa oleva nainen olisi toiminut kahdessa työssä.

Cygnaeus haaveili havainnollisesta opetuksesta, joka tapahtuisi opettajanrakkauden kautta. Usein opettaja kuitenkin opetti ankaruudella ja ulkoluvun vaatimuksella.

Kansakoulu oli suunnattu molemmille sukupuolille, mutta sen ulkopuolella naisten koulumahdollisuus oli heikko, sillä Cygnaeuksen suunnittelema yhteinen koulu oli suunniteltu niin, että naisesta tulisi kodin hengetär ja seuraavan sukupolven kasvattaja.

1900-luvun taitteessa suomalainen kansakoulu oli väline, jolla rakennettiin suomalaisuutta ja Suomen kansakuntaa. Uno Cygnaeuksen luoma koulujärjestelmä oli sen pohjana: kansakouluasetus perustui Cygnaeuksen ajatuksille, mutta hänen visionsa koko kansaa sivistävästä ja kasvatukseen painottuvasta koulusta ei ollut vielä toteutunut.

Koulunkäynti ei ollut Suomessa pakollista, ja moni lapsi jäi kokonaan koulun ulkopuolelle. Köyhällä maaseudulla kiertokoulut olivat edelleen yleisiä, vaikka pysyviä kansakouluja rakennettiin lisää.

Opetus keskittyi lukemiseen, laskentaan, kirjoittamiseen, uskonnonopetukseen ja kansalaistaitoihin. Cygnaeuksen uudistukset painottivat myös käsityötä ja ruumiillista kasvatusta, joista tuli pakollisia oppiainita.

Opettajat saivat koulutuksensa opettajaseminaareissa, ja naisopettajien määrä kasvoi. Vaikka resurssit olivat usein niukat, koulujen arvostus kasvoi nopeasti. Kansakoulu alkoi luoda pohjaa tasa-arvoiselle koulutukselle ja säätyjaon lakkautuksen myötä myös kansalaisuudelle Suomessa.

Uno Cygnaeuksen satavuotispäivää juhlistettiin kautta Suomen. Hänet nähtiin suurmiehenä, jonka perintö kansakoulun isänä rinnastettiin muiden suomalaisuuden kehittäjiin. Hänen ansiokseen nähtiin se, kuinka suomen kansa sitoutui yhteinäiseen suomalaiseen identiteettiin.