Uno Cygnaeus ja kansakoulu
Kansakoulu oli Suomessa peruskoulua edeltänyt oppilaitos, jonka aktiivisena kehittäjänä toimi Jyväskylän opettajaseminaarin ensimmäinen johtaja, pastori Uno Cygnaeus (1810–1888). Hän oli matkoillaan havainnut, että useimmat suomalaiset osasivat kyllä lukea, mutta eivät ymmärtäneet lukemaansa. Ulkomaanmatkoillaan hän tutustui erilaisiin kouluihin ja sai vaikutteita kasvatusalan uusista, liberaaleista näkökulmista. Kansakoulu perustui ajatukseen siitä, että kaikille lapsille oli annettava samanlainen pohjakoulutus varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta. Cygnaeuksen uudenaikainen ehdotus kansanopetuksen järjestämisestä kirjattiin vuonna 1866 annettuun kansakouluasetukseen, vaikka ajatusta kaikille tarkoitetusta ”valtion peruskoulusta” pidettiinkin 1800-luvun suomalaisessa sääty-yhteiskunnassa radikaalina. [1]
Cygnaeus sai tunnustusta jo omana elinaikanaan, mutta suurmiesmaine korostui erityisesti kuoleman jälkeen. Keski-Suomi-lehti nimesi Cygnaeuksen erityisen merkittäväksi henkilöksi heti surusanoman tiedon saamisen jälkeen nimen omaan Jyväskylälle seminaarin perustamisen vuoksi. Uusi Suometar uutisoi:
"Mitä Uno Cyganeus pertamansa kansakoululaitoksen johtajan on waikuttanut, siitä kertowat sonaja selwemmin jeljäj seminaria ja noin 900 kansakoulua, sijoitettuina Lapin lumisilta tuntureilta Hankonemen kärkeen asti. [2]
Vuonna 1921 Suomessa astui voimaan oppivelvollisuus, mikä tarkoitti, että jokaisen lapsen täytyi saada vähintään kuuden vuoden verran opetusta ja suorittaa kansakoulun oppimäärä.[3] Kansakoulun alaluokat eli ensimmäiset kaksi vuosiluokkaa tarjosivat lapsille perusopetusta, kuten lukemisen ja laskemisen alkeita. Nelivuotinen yläkansakoulu puolestaan tarjosi syventävää opetusta[4] – esimerkiksi historian ja maantiedon opetus alkoi vasta
ylemmillä luokilla.[5] Uno Cygnaeuksen tavoitteena oli Suomen kansan opastaminen tieteelliseen valistukseen ja taidolliseen teollisuuteen sekä ”korottaminen puhtaaseen siveyteen” eli toimimaan eettisesti.[6] Tavoite näkyi kansakoulun opetuksessa vielä vuosikymmenet Cygnaeuksen kuoleman jälkeenkin.
Cygnaeusta pidettiin suomalaisuuden suurmiehenä, joka sai siirrettyä muiden suomalaisuuden rakentajien ajatukset koko kansan omaisuudeksi ja luonteenlaaduksi kansakoulun katettua lopulta koko väestön. Suomen kansakouluissa oli tapana viettää Cygnaeuksen päivää 12.10. ja hänen rintapatsaansa tai kuvansa löytyi lähes kaikista kansakouluista. Cygnaeusta on myöhemmin kunnioitettu lukuisilla muistomerkeillä ja hänen mukaansa nimetyillä paikoilla eri puolilla Suomea. Cygnaeuksen nimeä kantavat myös koulut ja katu Helsingissä, Jyväskylässä ja Porissa, ja vuodesta 1981 alkaen on jaettu Cygnaeus-palkintoa ansioituneille kasvattajille.
[1] Luukkanen (1997); Syväoja (2004), 35–37
[2] Uusi suometar 3.1.1888, 2.
[3] Heikkinen & Leino-Kaukiainen (2011), 24
[4] Syväoja (2004), 76
[5] Cygnaeuksen koulun I, II, III, IV ja V luokkien päiväkirjat 1925–1926
[6] Syväoja (2004), 47