Tietokoulu vai työkoulu?

Marja Jalava

Tietokoulu vai työkoulu? – Uno Cygnaeuksen ja J. V. Snellmanin kamppailu kansakoulun isyydestä 1860-luvulla

Cygnaeuksen työkouluajatus poikkesi perinteisestä tietokoulusta, korostaen käytännönläheisyyttä ja lasten kokonaisvaltaista kehitystä. Hän esitti, että koulujen tulisi yhdistää teoreettinen tieto ja käytännön taitojen opetus, kuten käsityöt ja voimistelu. Tavoitteena oli kasvattaa käytännöllistä ja yritteliästä työvoimaa. Snellman kritisoi tätä lähestymistapaa, korostaen perinteistä tietokoulua, jossa pääpaino oli lukutaidossa ja sivistyksessä. Snellmanin mukaan koulutuksen tuli opettaa yhteiskunnan sääntöjä ja velvollisuuksia, eikä lasten luonteen kehittämiseen perustuvan vapauden. Kaksikon erimielisyydet ulottuivat myös työ- ja leikin käsitteisiin, jossa Cygnaeus korosti työtä ilon kautta, kun taas Snellman piti työntekoa velvollisuutena, joka kasvattaa lasten tottelevaisuutta ja uutteruutta.

Jalavan mukaan Uno Cygnaeus voitti aatteellisen kamppailun, vaikka se tapahtui vasta viiveellä. Vaikka Snellmanin näkemykset pitkään dominoivat julkista keskustelua ja vaikuttivat mm. sivistyneistön ja konservatiivien kantoihin, Cygnaeuksen ajattelulle rakentunut malli muovasi Suomen kansakoululaitoksen perustat.

Jalava osoittaa, että Cygnaeuksen universalistisempi, yksilöä ja tasa-arvoa korostava koulukäsitys jäi pysyvämmin elämään. Hän korosti erityisesti varhaiskasvatuksen merkitystä sekä lasten synnynnäisten lahjojen kehittämistä yhteiskuntaluokasta riippumatta. Jalavan mukaan juuri tämä ajattelu selittää osaltaan Suomen koulutusjärjestelmän myöhemmän tasa-arvoistumisen ja nousun kansainväliseksi mallimaaksi.

Jalava tuo esiin kuitenkin Cygnaeuksen ajattelun ongelmakohtia: hänen pyrkimyksensä lapsuuden yhteiskunnallistamiseen altisti perheen yksityiselämän tieteelliselle ja hallinnolliselle kontrollille. Cygnaeus oli myös valmis siirtämään huomattavaa valtaa valtiolle kasvatusasioissa. Jalava tarkastelee tätä kehitystä kriittisesti osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa lapsuudesta tuli julkisen hallinnan kohde.

Lopuksi Jalava huomauttaa, että vaikka Cygnaeus voitti aatteellisen kamppailun, suomalaiset kodit ja yhteiskunta hyväksyivät hänen ajatuksensa hitaasti. Kansakouluinstitutionaalisesti vakiintui vasta oppivelvollisuuden säätämisen (1921) jälkeen, ja laajempi tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä peruskouluineen muotoutui käytännössä vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen.