Toiminnallisuuden resepti on kuri
Ermo Mutasen opettajuus rakentui vahvasti toiminnallisuuden ympärille. Perinteiset oppikirjat ja numeroarvosanat saivat väistyä, kun luokassa alettiin toteuttaa opetushallituksen erityisluvalla ainutlaatuista opetuksen kehittämisprojektia. Oppilaat arvioivat osaamistaan itse ja kävivät arviointikeskusteluja yhdessä kodin kanssa, mikä oli 1980-luvun ympäristössä uutta ja mullistavaa. Koulupäivien aikana he työskentelivät itse rakentamissaan mökeissä, pareittain tai pienryhmissä, ja opiskelu oli vahvasti projektilähtöistä.
Meillä oli omat mökit, joissa meillä oli kahvin- ja vedenkeittimet. Siellä me opiskelimme itse aiheita, jotka oli sovittu. Me tehtiin opiskellusta kokeet toisillemme. Välillä tuli ylilyöntejä, joita setvitiin kotien kanssa, muistelee Ermon luokalla vuosina 1986–1991 ollut Janne Kuha.
Ermo Mutasen opetuksessa vapaalta näyttänyt opiskelu perustui vahvaan kurinalaisuuteen ja selkeisiin rajoihin. Hän ei ollut vapaakasvattaja, vaan oppilaslähtöinen ja turvallinen ilmapiiri syntyi selkeästä rakenteesta. Opiskelun kurinalaisuus ei syntynyt käskyttämällä, vaan Mutanen ohjasi oppilaita ja annetoi heille vastuuta. Uusille oppilaille omatoimisuuden määrä saattoi tulla yllätyksenä eivätkä kaikki sujahtaneet siihen ongelmitta. Oppilaat liikkuivat paljon myös koulun ulkopuolella tehden oppimistehtäviä eri puolilla kaupunkia. Koululle heistä tullut palaute oli poikkeuksetta myönteistä ja kertoi heidän osaamisestaan.
Mutasen opettajuuden tavoitteena oli kasvu ihmisyyteen. Mutanen piti lukuisia uskontoaiheisia aamunavauksia, joissa korostuivat ihmisarvo, toisten kunnioitus ja elämän suuremmat kysymykset. Kasvatus ei rajoittunut vain oppitunteihin: Mutanen kirjoitti aktiivisesti oppilaille näytelmiä ja musiikkikappaleita, joissa yhdistyivät luovuus, yhteisöllisyys ja oivalluksen ilo. Milloin seikkailtiin merellä, milloin näyteltiin tai laulettiin joulukertomuksia.
Kuva: Helsingin Sanomat kirjoitti Mutasen mökkiopetuksesta 11.12.1992 sivulla 4.
Kodikas luokkaympäristö ja pedagoginen rohkeus
18.11.1987 pidetyssä aamunavauksessa Mutanen kertoo:
Arvatkaapa, minkä panin otsikoksi tälle päivänavaukselle. Lyhyt sana, vähän enemmän kuin apina - siis "napina". - - Joskus on sanottu, että tyytymättömyys on kehityksen käynnistin. Jos kukaan ei olisi koskaan ollut tyytymätön, asuisimme kenties vieläkin luolissa ja hakisimme päivittäisen elantomme nuija kädessä metsästä.
Mutasen tyytymättömyys liittyi siihen, miten hän totesi luokassa menevän aivan liian paljon aikaa siihen, että opettaja selittää asiat. Lieneekö vuoden 1983 aluksi kirjoitetun Mutasen ajatuksia kiteyttävä itseironinen laulu toiminut jo tämän napinan alkusiemenenä:
Reippahasti käypi askeleet
opettajat on niin kiireiset
tunnit pitää valmistaa,
sekä kokeet monistaa;
vaan on hauska sentään! - -Päättyy koulu vaikk’ei millään sois,
oppilaat jo kulkee pois, pois, pois.
Mutta iltasella taas
saat jo tunnit valmistaa.
Onhan hauska senttän! (?)
Napinan sijaan Mutanen innovoi opetusta ja kehitti siitä sellaista, joka hänen mielestään palveli oppilaita ja oppimista. Mutasen pedagoginen oivallus oli yksinkertainen: suurin osa oppilaista osasi jo tai kykeni itse hankkimaan tarvitsemansa tiedot. Siksi opettajan aikaa ei tarvinnut käyttää yksisuuntaiseen selittämiseen, vaan oppimistaitojen ohjaamiseen ja tukemiseen.
Kuva: Ermo Mutanen kokeili opetusta, jossa oppilaat arvioitiin sanallisesti. Perusteeksi kokeilulle Mutanen kirjasi hakemukseen "Oppilaskeskeisen opiskelumenetelmän ja sanallisen arvioinnin kokeilulla pyritään poistamaan liiallista oppilaiden välistä keskinäistä kilpailua, parantamaan luokan yhteistyökykyä, edistämään opiskelua kannustavaa arviointimenetelmien kehittämistä, lisätä kodin vaikutusmahdollisuuksia opiskelun seurantaan, kokeilla erilaisia oppilaskeskeisiä opiskelumenetelmiä ja käyttää hyväksi mahdollismman paljon luokan ulkopuolella olevia, opiskelua tukevia keinoja." Oppilaskeskeisen opiskelumenetelmän ja sanallisen arvioinnin kokeilu, Ermo Mutasen arkisto.
Helsingin Sanomat kuvasi Mutasen luokkaa elävästi vuonna 1992:
Luokan keskellä solisee vesi. Oppilaat istuvat puistonpenkeillä luonnonkivistä muuratun suihkulähteen ympärillä, pihalyhty sen ympärillä luo keltaista tunnelmaa.
Vaikka näkymä olisi ollut täysin vieras Mutasen koulun nimenkantaja Uno Cygnaeukselle, hän olisi luultavasti innostunut siitä, miten Mutanen uskalsi viedä opetuksen oppilaslähtöiseksi ja heidän ajatuksiaan rakentavaksi toiminnaksi. Cygnaeuskin painotti puheissaan ja kirjoituksissaan oppilaan osuutta ja tekemisen tärkeyttä, mutta aikakauden mukaisesti hän ei osannut kuvitella opiskelua yhtä pitkälle oppilaslähtöiseksi kuin Mutanen.
Ermon luokan vuosiin kuului aina myös suuria yhteisiä ponnistuksia, joihin kodit osallistuivat aktiivisesti. Vuotuiset joulumarkkinat toivat jopa 20 000 markkaa Leirikoulun kannatusyhdistykselle, ja luokka kartutti varoja myymällä esimerkiksi koululehteä joulukukkia ja erilaisia Cygnaeuksen koulu -aiheisia tavaroita. Vanhemmat osallistuivat innokkaasti toimintaan Mutasen organisoidessa joukkojaan. Esimerkiksi sopii vuoden 1988 tiedote:
Viimeinen messutiedotus v. 1988
Tämänvuotisten joulumessujemme tuotto luokkamme osalta oli 19 380 mk. - - Haamuraja (20 tonnia) jäi vielä rikkomatta, mutta ensi vuonna otetaan uusi ponnekkaampi yritys. Koko messulaskelma ei ole vielä valmistunut. Osallistuvat luokat ja opettajat ovat olleet tyytyväisiä tuloksiin, joten messut onnistuivat hyvin. - -
Leirikoulu helmikuussa
Seuraava leirikoulu on Kuortaneen urheiluhallissa 15. - 17.2.1989. Edelleen odotan mahdollista naisvalvojaa ilmoittautumaan. Homma on heppo, olla vain tyttöjen kanssa lähinnä vapaa-aikana ja öisin. Esko Rouhiainen lähtee toiseksi opettajaksi.
Tuloksena syntyi ikimuistoisia leirikouluja esimerkiksi Ahvenanmaalle, Kuusamoon, Tanskaan ja Lofooteille. Leirikoulut eivät olleet vain retkiä, vaan oppimisen moottoreita. Mutasen oppilaan äiti, Cygnaeuksen Leirikouluyhdistyksen kannatusyhdistyksen jäsen Eija Niutanen kirjoitti Keskisuomalaisen yleisöosastolla leirikouluja puolustavan kannanoton:
Oppilaan ja opettajan roolit ovat muuttumassa. Samalla, kun oppilasta ollaan muuttamassa aktiivisemmaksi tiedon etsijäksi on opettajan rooli vaihtumassa tiedon jakajasta enemän opintojen ohjaajaksi. Tiedon maailmassa opettaja on opas ja oppilas löytöretkeilijä. Entistä tärkeimmiksi nousevat itsenäiset projektit, urheilupäivät sekä luokkaretket ja leirikoulut. - - Leirikoulu on kouluvuoden huipennus ja monen vuoden tavoite. Tehdään siitä lapsillemme totta, annetaan heille elämyksiä! Jaksetaan vielä yhdessä yhteiseksi hyväksi.
Niutasen kirjoitus myötäilee Mutasen opetusfilosofiaa. Leirikoulut olivat jatkumoa luokassa alkaneelle vastuunkannolle ja yhteisöllisyydelle, ja jotka olivat monelle vuoden kohokohta ja ensimmäinen kokemus pitkäjänteisestä projektityöstä. Leirikoulujen aikana oppilaat pitivät aktiivisesti retkipäiväkirjoja, jotka toimivat Ermon oppilaiden yhteisenä muistona alakouluvuosista. Ne innostivat toimimaan mahdollisimman hyvin myös silloin, kun oma rima olisi mielellään jäänyt roikkumaan alas.
Kuva: Vuonna 1987 Mutasen luokka myi palapelejä, jotka oli tehty vanhoista Jyväskylän koulurakennuksista. Palapeli löytyy useista jyväskyläläisistä kodeista. Ermo Mutasen arkisto.
Vaikka Mutasen opetustapa sytytti monen oppilaan liekkiin, vastuunotto omasta tekemisestä ei ollut kaikille helppoa. Oppimaan oppiminen on taito, joka vaatii aikaa ja tukea, eikä jokainen lapsi ollut valmis hyppäämään itseohjautuvan oppimisen maailmaan. Silti entiset oppilaat kertovat, kuinka juuri Mutasen luokassa he oppivat kantamaan vastuuta, arvioimaan itseään ja johtamaan omaa työtään. Moni on myöhemmin hyödyntänyt näitä taitoja esihenkilönä, yrittäjänä, osaavana vanhempana tai luovana asiantuntijana.
Kuva: Retkimuistoja Erno Mutasen Lillekammare-luokan syysretkeltä vuodelta 1993. Ermo Mutasen arkisto.
Ermo Mutanen oli aikaansa edellä oleva opettaja, joka rohkeasti hylkäsi 1980-luvun ohjatun opetustyylin ja suuntasi katseensa oppilaisiin: miten he oppivat paremmin, ei siihen, miten opettaja opettaa paremmin. Hän työskenteli oppilaslähtöisesti ja projektiluonteisesti, vaikka vaihtoehtoisia malleja ei vielä juuri ollut tarjolla, ja loi Cygnaeuksen koulun ylimmälle piippuhyllylle, sen akvaarioksi kutsuttuun luokkaan ainutlaatuisen oppimisympäristön, jossa suihkulähteen solina, kynttilänvalo ja pikkumökkien tunnelma tukivat viihtyisyyttä ja tulevaisuuden rakentamista. Mutasen ajattelu jätti pysyvän jäljen, joka näkyy myös nykyisessä opetussuunnitelmassa: oppimaan oppiminen, monialaiset kokonaisuudet ja oppijalähtöisyys ovat yhä keskiössä.