Koululaitos syntyi yhden miehen uskaliaista ajatuksista ja kansakunnan tarpeesta

Kuka oli Uno Cygnaeus?

Uno Cygnaeusta (1810–1888) nimitetään suomalaisen kansakoulun isäksi. Kansakoulu tarkoittaa kaikille suomalaisille tarkoitettua koulua, joka perustettiin keisarin asetuksella vuonna 1866. Kansakoulujärjestelmän runkona ovat ne ajatukset, joita Uno Cygnaeus esitti Suomen senaatille ja jotka hän kirjasi Jyväskylän opettajaseminaarin opetusohjelmaan.

Uno Cygnaeus syntyi autonomiseen Suomeen vuonna 1810. Hän eli ja kasvoi yhteiskunnassa, joka perustui säätyjakoon osana Venäjän keisarikuntaa. Kuten sivistynyt Suomi, myös hän oli alun perin ruotsinkielinen mutta hän kasvoi suomalaisuusaatteeseen käsi kädessä maan muun sivistyneistön kanssa. Cygnaeus kuului ylempiin säätyihin ja sai sen vuoksi opiskella jo ennen yleistä kansanopetuksen alkua. Hän luki sekä ylioppilaaksi että väitteli maisteriksi vasta perustetussa Helsingin yliopistossa.

Cygnaeuksen nuoruudessa alkuopetus oli kirkon toimintaa ja se tähtäsi rippikoulun läpäisemiseen. Pappismiehenä Cygnaeus oli kansanvalistaja niin autonomisessa Suomessa kuin sen rajojen ulkopuolellakin. Sen jälkeen, kun kansakoulujärjestelmä saatiin aikaiseksi, hän toimi kansakouluun opettajia kouluttaneen Jyväskylän opettajaseminaarin johtajana ja Suomen kansakoulujen ylitarkastajana. Cygnaeus oli sydämeltään teologi, joka innostui kansansivistyksestä ja opettajan rakkaudesta.

Miksi syntyi tarve tekemiseen perustuneelle kansansivistykselle, Uno Cygnaeus?

Uno Cygnaeus syntyi maailmaan, jossa ihminen tiesi syntymästään saakka, mikä hänen roolinsa oli. Tämän määräsi sekä sääty että sukupuoli eikä säätyrajojen yli kuljettu, vaikka säätyjen sisällä elelikin varallisuudeltaan kovin erilaista väkeä. Pääasiassa omavaraistalouteen nojannut sääty-yhteiskunta selvisi sillä, että oman elämäntavan taidot opetettiin jälkikasvulle: miesten työt ja rooli pojille, naisten työt ja rooli tytöille. Uno Cygnaeus oli mies hyvävaraisesta säätyläiskodista, joten hänen roolinsa oli olla johtamassa syntyvää Suomen kansakuntaa eteenpäin.

Uno Cygnaeus kasvoi arvostamaan Raamatun kuvailemaa maailmanjärjestystä, mutta hän sai runsaasti vaikutteita muuttuvasta maailmasta. Teologina Cygnaeus näki jokaisen ihmisen ainutkertaisena yksilönä, jolla on synnynnäisiä voimia ja taipumuksia. Hänen näkemyksessään kasvatuksen tehtävänä oli kehittää ja vahvistaa näitä taipumuksia sen sijaan, että lapsia pidettäisiin tyhjinä laatikoina, joihin voi vain ahtaa tietoa. Jokainen oli Luojan luomana kyvykäs ja nämä lahjat tuli ottaa käyttöön.

Kansallisuusaate kasvoi Suomessa samaa tahtia Cygnaeuksen kanssa, ja kansakunnan sivistys oli avain oman kansan olemassaololle. Cygnaeus ajatteli, että jos Suomi aikoi olla kansakunta muiden joukossa, ei se voisi jäädä sivistyksessä takamaaksi. Vuonna 1963 perustetun Jyväskylän opettajaseminaarin juhlasalin ikkunaseinällä oleva teksti tiivistää Cygnaeuksen ihanteen: ”Waeltaja sano Suomelle, että sen nuorison parasta tässä harrastetaan.”

Kolme osa-aluetta oli Cygnaeuksen näkemyksen mukaan pielessä 1800-luvun alun koulutuksessa. Ensimmäiseen ajatukseen hän sai aineksia, kun hän matkusti laajan Venäjän valtakunnan länsilaidalta sen itälaidalle Alaskan Sitkan siirtokuntaan. Tuohon aikaan Alaska oli osa Venäjää, johon myös Suomi kuului. Siellä hän toimi pappina ja toimessaan hän havaitsi, miten suuri merkitys naisten sivistystason nostamisella oli yhteisölle ja sen tuleville sukupolville. Palatessaan takaisin hän kantoi ajatusta mukanaan.

Toinen Cygnaeuksen uudistusajatus syntyi viimeistään siinä vaiheessa, kun Cygnaeus asettui Pietariin ja toimi siellä suomalaisten pappina. Hänen työhönsä kuului runsaasti opetusta niiden suomalaisten parissa, joita keisarin kaupungissa asui. Cygnaeus kuvaili, millainen merkitys opetuksen tavoilla ja opettajalla oli oppimisinnolle, ja hänen havainnot opetusvastuussa olleiden pappien ja lukkarien taidosta eivät olleet mairittelevia. Opetus perustui pääasiassa ulkoa opettelulle. Cygnaeus arvosteli tiukkasanaisesti opetustapoja Pietarin suomalaislasten keskuudessa:

Ei luulisi tarvittavan runsasta aikaa oppiakseen tuntemaan, kuinka täydellisen kykenemättömiä nämä lapset ovat tarkkailemaan ja käsittämään kaikkein yksinkertaisinta, mitä sanotaan ja kuinka luonnotonta, jopa ajatuksetonta ja sydämetöntä meidän tähän astinen käsittelymme on ollut, kun annamme näin valmennettujen lasten 70-päisenä parvena istua kahlittuina koulun penkkeihin 5 tuntia, ainoana puuhanaan tutkia muutamia pieniä mustia figureja, joita kutsutaan kirjaimiksi tai paukuttaa ulkoa pitkiä kappaleita, joita kunnioitetaan rukousten nimellä (Cygnaeus 1857, 99).

Kolmanneksi näkemykseksi Cygnaeuksella syntyi oppilaiden taitojen ja tietojen kehittämistä irrallaan kirkon tavoitteista. Kirkko oli tyytyväinen, kun nuoret hallitsivat opinkappaleet ja pääsivät ripille. Cygnaeuksen mukaan opiskelu tulisi sitoa käytännön työhön ja toimintaan.

Mekaanisesta lukemisesta ja positiivisten tietojen pänttäämisestä ei saa muodostua kansakoulun pääpyrkimystä, kuten meillä on ollut asiain laita - - lukemisella ei tarkoiteta sitä, että enemmän tai vähemmän taitavasti osataan paukutella sanoja jostakin kirjasta, vaan siihen kuuluu luetun ymmärtäminen (Cygnaeus 1857, 98).

Miten 1800-luvun muutokset vaikuttivat kansanopetuksen syntyyn?

Uno Cygnaeus oli valistuksen kannattaja, joka uskoi tiedon ja taidon kuuluvan kaikille. Sama valistuksen aate oli johtanut Ranskassa vallan siirtymiseen kansalle ja kansalliskokoukselle 1700-luvun lopussa. Cygnaeus ymmärsi, että maaseudun väestö hyötyisi alkeisopetuksesta sekä käytännön oppiin ja töihin ohjaavasta opetuksesta. Samaa oppia tarvitsivat myös kaupunkien köyhät.

1800-luvun puolivälissä Euroopassa tapahtui suuria muutoksia, kun vallankumoukset ja sodat vaikuttivat aatteisiin, hallintojärjestelmiin ja elinkeinoihin. Vuonna 1855 Venäjän keisariksi nousi Aleksanteri II, joka seuraavana vuonna vieraili Suomessa. Hän antoi senaatille kehitysohjelman, jossa määrättiin elinkeinojen ja kaupankäynnin sekä liikkumisen kehittämisestä sekä maaseudun koulujen perustamisesta. Hän painotti nuorison uskonnollisen kasvatuksen merkitystä, sillä pelättiin, että “ajattelutavan harhasuunnat” leviäisivät Suomeen ja aiheuttaisivat levottomuuksia.

Cygnaeuksen elinaikana teollistuminen muutti yhteiskuntaa ja lisäsi lukutaidon tarvetta myös teollisuustöissä. Hänen nuoruudessaan konetyö oli vasta alkamassa, mutta myöhemmin höyrykoneiden käyttöönotto ja teollistuminen johtivat säätyrajojen murenemiseen. Metsäteollisuus, ulkomaankauppa ja uudet liikenneyhteydet toivat taloudellista kasvua ja yhdistivät maaseutua ja kaupunkeja. Muuttoliike kaupunkeihin synnytti uuden työväenluokan, ja perinteiset tavat eivät enää riittäneet uuden elämänpiirin vaatimuksiin. Tehtaiden kouluissa opeteltiinkin lukutaidon lisäksi esimerkiksi oikeanlaista käytöstä.

Kansakoulun perustamisen aikaan sääty-yhteiskunta mureni, eikä varallisuus enää määrittänyt yksiselitteisesti ihmisten asemaa. Syntyi uusi kansanosa, sivistyneistö, jonka tunnusmerkkejä olivat kulttuuritausta ja akateeminen koulutus. Vuosisadan lopulla yhteiskunta jakautui yleisesti kahteen ryhmään: herrasväkeen (säätyläisiin) ja rahvaaseen (työväkeen).

Pietarissa 1850-luvulla Cygnaeus kirjoitti: “Sitä haitallista vaikutusta, joka aiheutuu suomalaisen väestön [heikosta] tilasta täällä, ei suinkaan poisteta eikä kumota sillä totuuden opilla, jota rippikoulun saarnat ja hautapuheet ovat jo vuosikymmeniä julistaneet.” Tähän tilanteeseen tuli kuin tilauksesta valtakunnan keisarin, Aleksanteri II kansakoulun perustamiskäsky. Kesti kuitenkin vielä pitkään, ennen kuin kansanopetuksen avulla yhä useampi pääsi sivistyneistöön, vaikka sen järjestäminen aloitettiin jo 1800-luvun puolivälissä.