Koulukaupunki tekee ensimmäisen rakennuspäätöksen
Jyväskylä oli jo 1800-luvun puolivälistä saakka kohonnut Suomen merkittävimmäksi koulukaupungiksi. Keski-Suomen pikkukaupunkiin oli perustettu maamme ensimmäinen suomenkielinen poikalyseo (1858) ja tyttökoulu (1864). Kirkkain helmi oli tietysti Uno Cygnaeuksen johdossa Jyväskylässä aloittanut Suomen ensimmäinen kansakoulunopettajien koulutuslaitos, Jyväskylän seminaari (1863).
Seminaarin yhteydessä toimi 1900-luvun alussa tilapäinen alakansakoulu, seminaarin harjoituskoulu sekä muutamia yksityisiä kouluja. Lisäksi kaupunkiin rakennettiin 1912 valmistunut Puistokoulu, joka oli ensimmäinen kunnallinen kansakoulu. Kaupunkiin oli lisäksi perustettu jo 1800-luvun puolella suomenkielinen oppikoulu. Jyväskylän väkiluku kuitenkin kasvoi ja Puistokoulunkin oppilasmäärät lisääntyivät rajusti. Kun Jyväskylässä oli ollut asukkaita vuonna 1909 reilut 3 000 henkeä, vuoteen 1924 mennessä väkimäärä oli jo kaksinkertaistunut 6 000:een kaupunkilaiseen. Toisekseen 1920 säädetty oppivelvollisuuslaki sysäsi kunnat perustamaan lisää kansakouluja, joissa opiskeltaisiin kaikkiaan kuusi vuotta. Laki oli merkittävä edistysaskel suomalaiselle sivistykselle, sillä sen säätämisvuonna lähes kolmannes yli 15-vuotiaista suomalaisista oli kirjoitustaidottomia.
Jyväskylän tuolloiset kaupunginvaltuutetut olivat ennen oppivelvollisuuslain säätämistä, joulukuussa 1914, perustaneet toimikunnan, jonka tehtäväksi tuli laatia ehdotus uuden kansakulutalon koosta, rakennusmateriaaleista ja sijoituspaikasta. Alunperin aikomus oli rakentaa uusi koulu Puistokoulun yhteyteen uudisrakennukseksi. Kaupunginvaltuusto ehti myös tehdä päätöksen 1915 uuden koulutalon sijoittamiseksi nykyisen Normaalikoulun yläkoulun ja lukion tontille.
Cygnaeuksen koulu rakentuu Mäki-Mattiin
Uuden koulun rakentamisprojekti ei edennyt 1910-luvun lopulla. Samasta tontista olivat kiinnostunut myös yhteiskoulun kannatusyhdistys. Lisäksi seminaarin opettajat ja henkilökunta vastustivat kansakoulun rakentamista liian lähelle seminaaria. Viivästystä tuli myös ajan yhteiskunnallisen sekasorron vuoksi. Ensimmäisen maailmansodan aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien, Suomen itsenäistymisvaiheen myllerrysten ja sisällissodan (1918) kauhujen jälkeen ajatus uudesta koulutalosta virisi uudelleen Jyväskylän kaupunginvaltuustossa vasta vuoden 1921 lopulla, jolloin vasta säädetty oppivelvollisuuslaki oli voimassa ensimmäistä lukuvuotta. Tuolloin rakennuspaikkakin vaihtui. Uusi koulu päätettiinkin rakentaa nykyiselle paikalleen, joka tuolloin tunnettiin Syrjälän torina.
Kuva: Vuoden 1923 Jyväskylän kartta osoittaa Mäki-Matin kaupunginosan keskellä olleen torikorttelin, joka oli tyhjä. Syrjälän tilan mukaan nimetty Syrjälän kaupunginosa oli alkuperäinen Mäki-Matin kaupunginosan nimi ja Mäki-Matti oli sen puhekielinen nimi. Myöhemmin Syrjälä-nimi alkoi tarkoittaa niitä Syrjälän tilan maita, jotka jäivät käyttämättä uutta kaupungiosaa kaavoittaessa vuonna 1909, ja jotka näkyvät yllä olevassa kartassa valkoisena alueena Kaupungin vesijohtolaitoksen eteläpuolella. (Hankala ja Vihavainen 2005, 9.) Cygnaeuksen koulu tuli sijaitsemaan keskelle Mäki-Matin kaupunginosaa. Maanmittaushallituksen topografinen osasto 1923.
Koulu päätettiin siis perustaa maalle, jotka olivat kuuluneet ennen Syrjälä-nimisen tilan omistukseen. Sittemmin paikalle alkoi rakentua hiljalleen Mäki-Matin kaupunginosa, joka kasvoi hökkelikylästä yhdeksi Jyväskylän arvoalueista. Nykyisen Mäki-Matin alue tuli kaupungin omistukseen vuonna 1908 ja se liitettiin kaupunkiin vuonna 1914. Kaupunginosan nimitys tuli alueella asuneesta "Mäki-Matti" -lempinimen saaneesta torpparista. Alue sai oman rakennusjärjestyksensä vuonna 1912 ja vuonna 1916 vahvistettiin Valter Thomén ja Hugo Liliuksen laatima asemakaava.
Mäki-Matin kouluasiaa lähti edistämään tammikuusta 1923 alkaen kokoontunut valtuuston nimeämä rakennustoimikunta. Ensimmäisessä kokouksessa paikalla olivat opettaja Abel Hytönen, insinööri Soidinsalo, tehtailija Virtamo ja maalarimestari Emil Kaistinen. Merkittävään rooliin toimikunnassa nousi rakennusmestari Antti Vilho (A.V.) Lounas, joka toteutti uransa aikana useita merkittäviä urakoita etenkin Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Hänen työnsä jälki näkyy Jyväskylässä mm. Wilhelm Schaumanin tehdasrakennuksissa, Suomen Pankin huoneistossa, Vanhassa pappilassa ja Taulumäen kirkossa.
Rakennustoimikunta kokoontui tiheästi ja tehokkaasti vuoden 1923 aikana. Se päätti kouluun tehtävän seuraavat huoneet:
- 8 kpl luokkahuoneita 9 x 7 m
- 1 kpl juhlasali 160 m²
- 2 kpl vahtimestarin huone eteisineen 35 m²
- 2 kpl jatko-opiskeluluokkaa 64 m²
- 2 kpl keittiöitä 128 m²
- 1 kpl ruokasali 80 m²
- 2 kpl pukuhuonetta 128 m²
- 1 veistosali 80 m²
- 1 maantieteellinen luokka 80 m²
- 3 hallia, opettajien kanslia 360 m²
- Näiden lisäksi koulutaloon tulisi vielä pesuhuone, säilykelokeroita, eteisiä ja konehuone. Koko rakennuksen lattiapinta-alaksi määriteltiin yhteensä noin 1850-1900 m².
Uuden kansakoulun rakentamisesta oli tarkoitus käydä arkkitehtikilpailu, josta kuitenkin luovuttiin sen osoittauduttua toimikunnan mielestä hankalaksi ja myös tuovan ylimääräisiä kuluja. Piirustukset tilattiin kahdelta taholta. Jo toukokuussa sen nähtävillä olikin kolme arkkitehtoonista ehdotusta uudeksi koulutaloksi. Yhdet luonnospiirrokset oli tilauksen mukaan saatu arkkitehtitoimisto Vahlroosilta Jyväskylästä. Lisäksi toinen tilauksen kohde, Jussi ja Toivo Paatelan Arkkitehtitoimisto Helsingistä, toimitti kaksikin ehdotusta. A.V. Lounas piti Paateloiden ehdotusta huonejärjestelyiden osalta parempana ja toimikunta päätyikin valinnassaan helsinkiläistoimiston kannalle.
Kuva: Paatelan arkkitehtitoimiston pohjapiirros Jyväskylän kaupungin kansakoululle sisälsi neljä kerrosta. Katso erillinen kartoitus rakennuksesta. Jyväskylän kaupunginarkisto.
Paatelan veljekset olivat merkittäviä suomalaisia arkkitehtejä. Heidät tunnetaan etenkin 1920-luvun klassismia ja funktionalismia edustavista töistä. Heidän yhdessä suunnittelemistaan rakennuksista tunnetuimpia ovat Tampereen vanha kirjastotalo, Helsingin yliopiston anatomian laitos, Helsingin Atlaspankin talo, Lohjan vanha kauppalantalo/kaupungintalo, Kinkomaan sairaala Muuramessa, Ahveniston parantola Hämeenlinnassa, Päivärinteen parantola Muhoksella ja Forssan Suojeluskuntatalo. Toivo Paatela oli myös merkittävä kirkkoarkkitehti, joka on suunnitellut Salon seurakunnan Kosken kirkon sekä ortodoksikirkot Rovaniemelle, Lahteen, Nilsiään ja Juankoskelle. Myös Jyväskylän ortodoksikirkko (1954) on Toivo Paatelan käsialaa.
Tiilet uuteen koulutaloon tilattiin Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) Jämsän tehtaalta, mistä ne kuljetettiin Päijännettä pitkin Jyväskylän satamaan. Uuden koulun rakennusurakan saivat toteutettavakseen yhteisesti rakennusmestarit J.E. Nieminen Äänekoskelta ja itsensä tästä päätöksestä jäävännyt A.V. Lounas. Rakennusvalvojaksi valittiin puolestaan rakennusmestari A.V. Pursiainen. Erillisurakkana toteuttava lämmitys- ja ilmanvaihtotyö päätettiin antaa edullisimman tarjouksen antaneen Suomen Hissi ja Lämpöjohto Oy:n tehtäväksi. Koulutalon rakentumisen myötä Mäki-Matin koko tuolloinen kaupunginosa päätettiin myös liittää kunnalliseen vesi- ja viemäriverkosto.
Kuva: Mielipidekirjoituksessa Cygnaeuksen päivänä 12.10.1923 ehdotettiin rakennettavalle koululle nimeä Cygnaeuksen koulu. Ote tekstistä. Keskisuomalainen.
Keskisuomalaisessa julkaistiin 12.10.1923 Cygnaeuksen koulun historian kannalta käänteentekevä ehdotus. Nimimerkki "M.R." esitti lehdessä, että Jyväskylän kaupunkiin kahden vuoden päästä rakentuva uusi kansakoulu nimettäisiin Uno Cygnaeuksen mukaan. Kirjoittaja perusteli ehdotustaan tällä tavoin:
Tiedän mainiosti, että sen niminen kansakoulun jo on Porissa, mutta korkealta asiaa katsoen ei se estä tätä kansakoulun isän varsinaista kaupunkia antamasta uudelle uhkealle koululle samaa nimeä.
Porissa oli jo Uno Cygnaeuksen 100-vuotissyntymäpäivänä 12.10.1910 käyttöön otettu Keskuskansakoulu nimetty vuonna 1912 uudelleen Cygnaeuksen kouluksi.
Keskisuomalaisen kirjoittajan mukaan juuri jyväskyläläisillä oli suorastaan oikeus ja velvollisuus kunnioittaa nimenannolla Suomen kansakoulun suurmiestä.
Emmehän me sitä niin erikoisesti muuten teekään! Meidän mielestämme ei kai siihen ole aihetta. Ja ehkä olemme liian lähellä Uno Cygnaeusta muistaaksemme kunniavelvollisuutemme?
"M.R." muistutti jyväskyläläisestä perinteestä, jonka mukaisesti kansakoululaiset marssivat lippuineen vuosittain Cygnaeuksen syntymäpäivänä tämän patsaalle. Mutta oliko tuo tapa riittävän suuri huomionosoitus kansakoulun isälle, kirjoittaja kyseli.
Jyväskylän kaupungilla ja erityisesti sen kansakoululla täytyy aina olla aikaa ja ymmärrystä muistaa lokakuun 12:tta päivää. Ja näin sopivan tilaisuuden kuin uuden koulun, uuden kansakoulun merkeissä, on iloista siihen yhdistää miehen nimi, joka sille itseoikeutettuna kuuluu.
Vaikka samanniminen koulu oli jo Porissa, ei se "M.R:n" mukaan estänyt Jyväskylää nimeämästä omaa kouluansa myös Cygnaeuksen mukaan, sillä "jokainen kansakoulu Suomessa on tavallaan Cygnaeuksen koulu". Jyväskylällä oli luonnostaan suurempi velvollisuus huomioida suurmies kuin muilla kaupungeilla, päätti nimimerkki ehdotuksensa, joka hyvin perusteltuna saikin suurta kannatusta kaupungissa.
- 12.10.1923 Keskisuomalainen no 235 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
- Cygnaeuksen koulu (Pori) – Wikipedia
Koulun rakentaminen alkoi perustustöillä syksyllä 1923. Alkuvaiheessa ongelmaksi havaittiin sateisen kelin liettämä maa ja kaivantojen riittämätön tuenta, mikä johtikin vielä myöhemmin keväällä kivijalan oikaisuun. Rakentaminen eteni nopeasti kesän 1924 aikana. Kurkihirsi ilmoitettiin nostetun paikalleen 10. syyskuuta 1924 ja kolme päivää tästä rakennustoimikunta piti harjannostajaiset. Joulukuussa 1924 hyväksyttiin rakennusmestari A. Pursiaisen maalaussuunnitelma, joka täydensi Paateloiden työsuunnitelmaa.
Kuva: Cygnaeuksen koulu kohosi vuosina 1923–25 keskelle maaseutumaista ympäristöä. Kuva koulusta Oikokadun suunnasta, rakennuksen takapuolelta, jossa oli pienehköjä hirsirakennuksia. Kuva: Keski-Suomen museo.
Viimeistely, koulunkäynnin alku ja vihkiminen
Kiivaan rakennusvaiheen päätteeksi Valtakadun varrelle, Syrjälän torille kohosi vuoden 1924–1925 aikana suuri, klassinen ja palatsimainen betonirunkorakennus. Sen vastaanottotarkastus pidettiin 17. elokuuta 1925. Vastaanotettaessa tehdyt huomiot vielä tehtävistä korjauksista ja puutteista olivat kokonaisuudessaan vähäisiä. Koulu todettiin huolellisesti suunnitelluksi ja rakennetuksi. Etenkin luokkahuoneita kiiteltiin valoisiksi ja lapsille sopiviksi. Tarkastuksen mukaan koko rakennus oli avara ja toimiva. Tämän jälkeen päätettiin vielä tehtävän koristemaalauksia. Tehtävään kutsuttiin maalarimestari Emil Kaistisen suosituksesta kuvanveistäjä Oskar Raja-Aho.
Keski-Suomessa Uuraisilla syntynyt Oskar Raja-aho oli aloittanut uransa kulissimaalarina. Hän oli sisällissodan aikana ollut vangittuna isänsä kanssa Närpiössä ja Tammisaaren punavankileirillä. Sodan jälkeen Jyväskylään muutanut Raja-aho oli pitänyt 1920 ensimmäisen oman näyttelynsä ja päässyt opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun veistoluokalle. Tämän mahdollisti taloudellinen tuki, jota hän oli saanut jyväskyläläisiltä johtaja Victor Kilpiseltä, Elsa Heporaudalta ja Rosalie Collanilta. Raja-aho oli valmistunut koulusta 1924 ja tehnyt opintomatkan Italiaan ja Ranskaan. Pian tämän jälkeen hänet sitten kutsuttiinkin koristelemaan kotikaupunkinsa uutta koulurakennusta. Hänen uransa merkittävimpiä töitä ovat lapsi- ja naisfiguurit.
Raja-ahon tunnetuimpia töitä Jyväskylässä ovat Cygnaeuksen koulun maalausten lisäksi Kirkkopuiston "Neito", Ammattikorkeakoulun "Karhu" sekä kaupunginkirkon kipsinen "Pietari". Cygnaeuksen koulun sisätiloissa Raja-ahon kädenjälki tuli näkymään useissa paikoissa, muun muassa porrashuoneen aapiskukkoina, juhlasalin näyttämön pielissä sekä kirkkorakennuksia muistuttavan holvivaipan maalauksina. Viimeksi mainittuun paikkaan Raja-aho sijoitti viisi friisin kehystämää medaljonkia ja maalasi jokaiseen oman aiheensa. Medaljonkien ulkopuolelle jäävän alueen hän koristeli tyylitellyin kukka-aihein. Joidenkin tietojen mukaan Raja-ahoa avusti maalausten suunnittelutyössä tunnettu taidemaalari Urho Lehtinen, joka on jättänyt jälkensä Suomen taidehistoriaan muun muassa henkilösommitelmillaan ja kirkkomaalauksillaan. Koulun valmistumisen aikaan Lehtinen asui Jyväskylässä ja osallistui aktiivisesti kaupungin kulttuurielämään, joten tieto voi hyvinkin pitää paikkansa. Raja-ahon toteuttamien, hienon symbolisten töiden myötä Cygnaeuksen koulusta tuli paitsi arkkitehtoninen, myös maalauksellinen taideteos. Raja-aho viimeisteli koristemaalauksia koulutyön rakennuksessa jo alettua. Ne valmistuivat 18.9.1925.
Kuva: Koulullsa oli paripulpetit, joista kerrotaan, että “lapset kiljuivat riemusta, kun näkivät uudet, punaisiksi maalatut, vihreäjalkaiset pulpettinsa.” Kuvan on piirtänyt luokan 1 A Hilkka Jylhä vuonna 1947, ja pulpetit olivat käytössä myös sotavuosien jälkeen. Piirros Hilkka Mutasen kotiarkisto.
Valmistuessaan Cygnaeuksen koulu oli koko Jyväskylän kaupungin ja eritoten Mäki-Matin kaupunginosan ylpeys. Perinteisesti puutalovaltaisessa kaupungissa ei tuolloin vielä ollut juurikaan kivisiä, monikerroksisia rakennuksia. Koulu erottui selvästi ympäristöstään. Sen piha-aluetta rajasivat Valtakatu, Ahdinkatu, Vellamonkatu ja Kenttäkatu. Itse piha oli suurelta osin laakea hiekka- tai sorakenttä, jota kutsuttiin edelleen Syrjälän toriksi. Muutamia vuosi myöhemmin pihalle istutettiin puita ja pensaita.
Koulutyö aloitettiin upouudessa rakennuksessa 1. syyskuuta 1925, ennen kuin rakennusta oli varsinaisesti edes vihitty koulukäyttöön. Ensimmäisenä rehtorina aloitti Martti Korpilahti (ks. erillinen kirjoitus).
1. luokan ensimmäinen kouluviikko. Opettajana Jenny Forss.
Tiistai: "Sisäänkirjoitus"
Keskiviikko: "Järjestelyä eri luokkiin."
Torstai: "Totuttamista koulutapoihin."
Perjantai: "Puheharjoitusta ja leikkiä."
Lauantai: "Äänneharjoituksia." "Jyrin järin jauhinkivet." [Aikanaan hyvin tunnettu Lauri Parviaisen säveltämä ja Maija Konttisen sanoittama laululeikki, jossa pareittain pyöritettiin kuviteltuja jauhinkiviä käsillä.]
Opetusta ehdittiin antaa koulussa noin puolitoista kuukautta, ennen kuin vietettiin uuden rakennuksen varsinaisia vihkiäisiä. Viivästykselle oli hyvä syy, sillä käyttöönottojuhla haluttiin pitää Uno Cygnaeuksen syntymäpäivänä. Tuolloin oli kulunut tasan 115 vuotta "kansakoulun isän” syntymästä.
Juhlallisuudet alkoivat 12. lokakuuta klo 12, jolloin kaikki kaupungin kansakoululaiset opettajiensa johdolla lauloivat yhdessä Cygnaeuksen puistossa. Cygnaeuksen patsaan ympärillä oli suomen lipuista muodostettu kunniavartio. Ensimmäisen puheen piti koulun rehtori Martti Korpilahti, joka muistutti patsaan luona vietetyn juhlahetken olevan tavallistakin suurempi, sillä se oli uuden kansakoulun vihkimisjuhlan aloitus:
Olen varma siitä, että Uno Cygnaeus, jos hän eläisi, olisi ensimmäinen iloitsemaan sen uljaan koululinnan vuoksi, mikä on luotu meidän käytettäväksemme. Hän iloitsisi totisesti siitä, että se kaupunki, jonka pienen piirin sisällä hän niin kauan vaikutti, on nyt niin suuremmoisesti tunnustanut kansakoulutyön arvon rakentamalla sille työlle upeimman rakennuksensa. Ja ehkei hän pahentuisi siitäkään, että koulu kantaa hänen nimeään. Hän tietenkin ymmärtäisi tutussa nimessä tunnustuksen suurelle inhimilliselle ja isänmaalliselle ajatukselleen.
Puheen jälkeen lapset lauloivat ja laskivat seppeleen ja kukkia patsaan juurelle. Sen jälkeen yleisö otti hatut ja lakit pois päästään laulaen Maamme-laulun.
Varsinainen vihkimisjuhla koitti koululla illalla kello kahdeksalta. Sisä-Suomi -lehden kuvauksen mukaan "juhlapukuinen yleisö” täytti ääriään myöten koulun "aistikkaasti valtakunnan väreillä ja köynnöksillä koristellun” juhlasalin. Uno Cygnaeuksen kipsinen rintakuva puhujalavan takana oli lehden mukaan "katajain ympäröimänä”. Juhla aloitettiin laulaen seisaaltaan virsi 350 ("Herralle tiesi anna”), jonka jälkeen koulun opettaja Verner Peltonen piti rukouksen. Sen jälkeen Amatööriorkesteri esitti kaksi kappaletta ja Jyväskylän kansakoulupiirin tarkastaja A.V. Laitakari piti kodin ja koulun merkitystä isänmaallisina kasvattajina käsitelleen puheen. Esiintymisvuoro oli tämän jälkeen 5. luokan oppilailla, jotka esiintyivät mm. Cygnaeuksen rintakuvaan päin kääntyneenä. Opettaja A. Hytönen kertasi uuden kansakoulutalon rakentamishistorian vaiheet ja sen jälkeen tilaisuutta varten koottu kuoro esitti kolme Jean Sibeliuksen säveltämää laulua. Juhlatilaisuus päättyi tervehdysten ja sähkösanomien ääneen lukemiseen sekä Martti Korpilahden esittämiin loppusanoihin. Sähkeitä ja muita tervehdyksiä oli saapunut paitsi kouluhallituksen ylijohtaja Oskari Mantereelta, myös muilta kouluilta ympäri maata.
Tilaisuus päättyi tavan mukaan Maamme-lauluun, jonka jälkeen yleisölle oli annettu mahdollisuus kierrellä omatoimisesti uuden koulutalon eri puolilla. Sisä-Suomen mukaan erityisesti "taiteilijain Raja-ahon ja Lehtisen seinämaalaukset herättivät ansaittua huomiota”.
- 13.10.1925 Sisä-Suomi no 234 - Digitaaliset aineistot - Kansalliskirjasto
- 13.10.1925 Keskisuomalainen no 234 - Digitaalisest aineistot - Kansalliskirjasto
Koulun historian ensimmäinen syyslukukausi päättyi joulujuhlapäiviin. Yläkoulun joulujuhla oli perjantaina 18.12. ja alakoulun lauantaina 19.12.
Joululoman jälkeinen, koulun historian ensimmäinen kevätlukukausi alkoi torstai-päivänä 14.1.1926. Ohjelmassa on koko koulun yhteiset "koulun alkajaiset”.
Kevätlukukauteen ei sisältynyt vielä nykyistä talvilomaa, jota kutsuttiin ennen hiihtolomaksi. Ylipäätään ajatus lasten päästämisestä keväthangille hiihtämään syntyi Suomessa vasta seuraavana vuonna. Liikuntatieteellisen Seuran mukaan hiihtoloman "keksi” 1926 kouvolalainen voimistelunopettaja Santeri Hirvonen. Hirvosen mielestä lapset tarvitsivat taukoa luokassa istumiseen. Hirvonen kutsui lomaa nimenomaan hiihtolomaksi. Ajatusta vei 1930-luvulla voimakkaasti eteenpäin suomalaisen urheilun näkyvä hahmo, Pihtiputaalla Keski-Suomessa syntynyt ja Jyväskylän yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1969 saanut vahva vaikuttaja Lauri "Tahko” Pihkala. Ensimmäistä kertaa hiihtolomaa päästiin virallisesti viettämään oppikouluissa vuonna 1933 ja vuotta myöhemmin kansakouluissa. Cygnaeuksen koulussa pidettiin kuitenkin ensimmäisellä kevätlukukaudella yhden päivän vapaa laskiaispäivänä 16.2. Vapaapäivää kutsuttiin tuolloin "laskiaislupapäiväksi”. Myös 3.3. ja 13.3. olivat "lupapäiviä” eli vapaita, samoin pääsiäisen aikaan pitkäperjantai ja pääsiäismaanantai (2. ja 5.4.).
Ensimmäisen lukuvuoden aikana kristillissiveellinen maailmankuva näkyi ensimmäisen luokan opetuksessa muun muassa siten, että koulussa laulettiin vähintään joka viikko vähintään yksi virsi. Esimerkiksi helmikuun viimeisellä viikolla 1926 ensimmäisen luokan oppilaat oppivat virret 59 (Oi rakkain Jeesukseni – Wikipedia) ja 303 (Taas ahdistuksen alta, nykyisessä virsikirjassa Virsi 351 - Taas ahdistuksen alta – Virsikirja.fi).
Koulun ensimmäinen lukuvuosi päättyi 29. toukokuuta "tutkintopäivään”, eli todistusten jakoon.
Kansakoulu oli kirkkohistoriantutkija Esko M. Laineen sanoin "läpeensä kristillinen instituutio”. Kristillinen eetos näkyi paitsi koulun juhlatilaisuuksissa, myös opetussuunnitelmassa. Cygnaeuksen koulussa toteutettiin yleistä kansakoulujen lukusuunnitelmaa, joka määräsi esimerkiksi ensimmäisellä luokalla opiskeltavaksi huomattavan määrän kristillisen uskon perusteemoja. Ekaluokkalainen oppi vuoden 1929 syyslukukaudella muun muassa isän ja äidin kunniottamisen perusteet sekä kuuli iltarukouksen merkityksestä, suojelusenkelin läsnäolosta ja Jeesuksen syntymäkertomuksen Luukkaan evankeliumista. Kevätpuolella uskonnossa olivat vuorossa Raamatun kertomuksista Jeesuksen perheen pako Egyptiin, Jeesuksen parantamien sairaan pojan, sokean kerjäläisen, 10 spitaalisen ja Jairoksen tyttären tarinat sekä ruokarukouksen opettelu. Uskonnon oppikirjana luokka käytti pappi ja kansanedustaja Bror Hannes (B. H.) Päivänsalon teosta "Raamattua pienokaisille”. Ekaluokkalaisten opeteltavana olivat kouluvuoden aikana myös virret 449 ("Oi etkö, ihminen, muistakaan”) ja 472 ("Kun koulutyöni alkaa taas").
Kaiken kaikkiaan Cygnaeuksen koulun olemassaolo kaksinkertaisti 1920-luvulla kaupungin kansakoulujen oppilasmäärän. Oppilaat oli jaettu kahden kansakoulun välillä siten, että harjun takana ja Väinönkadun länsipuolella asuneet tulivat uuteen Cygnaeuksen kouluun ja tuolloin vielä melko pienellä kaupunkialueella asuneet muut lapset kävivät Puistokoulua. Osa kauempana Cygnaeuksen koulusta asuneista, jotka kuuluivat sen koulupiirin alueelle, protestoivat vuosikymmenen mittaan järjestelyjä, pitäen uuden koulurakennuksen sijaintia liian syrjäisenä. Nimensä mukaisesti Cygnaeuksen koulu toki sijaitsikin entisen Syrjälän mailla, mutta kaupunki oli kuitenkin kasvamassa koko ajan myös sen lähialueille, tuoden lapsiperheitä lähemmäs. Koulussa oli 1920-luvun mittaan kuitenkin vielä hyvin tilaa, joten vuosina 1926–1930 rakennuksessa mahtui toimimaan kansakoulun lisäksi myös Jyväskylän väliaikainen ylioppilasseminaari.
Eräs ensimmäisistä koulun oppilaista, Aili Saloranta (os. Tammivuori, s. 1913) muisteli vuonna 1981 Jyväskylän kulttuurilautakunnan järjestämässä haastattelussa vuosiaan Cygnaeuksella. Hän oli aloittanut Puistokoulussa ja siirtyi Cygnaeukselle kuudennelle luokalle. Saloranta muisteli muutosta näin:
"Olihan se hienoa päästä suureen uuteen kouluun. Melkein kaikki luokkatoverit olivat uusia Mäki-Matin puolen lapsia, 9 tyttöä ja 16 poikaa, suurin osa köyhistä perheistä. Siellä tunsi itsensä ikään kuin parempiosaisiin kuuluvaksi. Tunsimme olevamme erikoisasemassa koska olimme uuden koulun ylin luokka. Opettaja oli Katri Jalkanen, joka tunsi ammattinsa kutsumustyöksi koska oli luopunut pankkivirkailijan ammatistaan ja valmistunut opettajaksi. Tuntui että hän otti jokaisen oppilaan ihan henkilökohtaisesti suojelukseensa jollaista ei aikaisemmin ollut.”
Muista opettajista Salorannan mieleen olivat jääneet Katri Hakala, Armida Enckell ja Liida Vallenius. Hakala oli Salorannan muistoissa "suoraryhtinen, tukevahko nainen, jonka opetus oli hyvin kaavamaista ja jämptiä”. Englanninopettaja Enckell puolestaan hehkutti oppilailleen ihanaa Englantia, jossa "kaikki oli parempaa kuin meillä”. Salorannan mukaan hän "ihaili suunnattomasti Englannin ihmisiä, koteja, siisteyttä ja luontoa, melkein naurettavuuteen asti”. Opettaja myös "käyttäytyi itsekin ladymaisesti ja jätti monelle kiinnostuksen englannin kieleen, mistä oli syytä olla myös kiitollinen”. Salorannan luokanvalvoja Vallenius oli puolestaan tiukka, mutta samalla myös muistelijan mukaan kiusattu työyhteisössään. Vallenius opetti käsitöitä, laulua ja historiaa sekä käyttäytymiskoodeja, kuten "kumarruksia ja niiauksia”. Salorannan mukaan suuria käytösongelmia ei 1920-luvun lopun Cygnaeuksella juuri ollut, vaikka "Mäki-Matin pojat olivatkin siinä maineessa”.