Millaisia opettajia Jyväskylän seminaarista valmistui?
Mutta koska koulun menestys etupäässä riippuu opettajan persoonallisuudesta, niin tarvitsee, jotta saataisiin kelvollisia kouluja, ennen kaikkea toimittaa tarkoituksenmukaisesti kasvatettuja, vakavamielisiä opettajia. — Semmoinen rakkaus oppilaita kohtaan palakoon opettajan sydämessä. Se antaa hänelle heihin nähden jalostavan ja ylentävän vaikutusvallan, jota ei kukaan taida mitata. (Lähde: Hajanaisia mietteitä)
Vuonna 1863 perustettiin Jyväskylään seminaari kouluttamaan kansakoulun opettajia, sillä Suomessa ei ollut aiemmin opettajankoulutusta. Cygnaeus halusi opettajiksi kansakoululle omistautuneita henkilöitä ja piti opettajuutta Jumalan kutsumuksena, ei pelkkänä ammattina. Hänen mukaansa opettajuus on pyhä tehtävä, joka perustuu rakkauteen kansaa ja sen kouluttamista kohtaan. Kutsumusopettaja antautuu työlleen täysin, samalla tavoin kuin vanhempi huolehtii lapsistaan. Cygnaeus piti tätä vaativana tehtävänä ja katsoi, ettei naisen tulisi toimia sekä kansankaitsijana että perheenäitinä. Hän kuitenkin näki naiset erityisen soveliaiksi tähän kutsumukseen heidän luontaisen taipumuksensa vuoksi.
Seminaari perustettiin kolme vuotta ennen kuin Senaatti antoi keisarin nimissä Suomeen varsinaisen kansakouluasetuksen. Näin kansakouluihin saatiin heti osaavia opettajia. Cygnaeuksesta tuli seminaarin johtaja ja hän laati seminaarin opetusohjelman. Opettajan tuli hallita kansakoulun pitäminen kaikilta osin: hänen tuli hallita paitsi tieto, osata myös soittaa, piirtää, olla taitava käsistään ja olla kaikin puolin nuhteeton mallikansalainen. Cygnaeus oli seminaarin johtajana ankara näitä vaateita valvoessaan.
Kuva: Vuonna 1923 Keskisuomalaisessa entinen Seminaarin harjoituskoulun oppilas muisteli menneitä kouluvuosiaan ja muistojaan Uno Cygnaeuksesta. Keskisuomalainen 23.2.1923.
Seminaarin opetusohjelma antoi mallin kansakouluihin siitä, miten opetusta tulisi järjestää, sillä tarkkoja opetussuunnitelmia ei autonomisen Suomen kansakouluihin laadittu. Opettajat toistivat kouluissa sitä, mitä olivat oppineet seminaarissa ja käyttivät seminaarissa kirjoittamiaan muistiinpanoja opetuksensa lähteenä ennen kuin saatiin varsinaisia suomenkielisiä oppikirjoja. Cygnaeuksen mukaan "opetus jäi opettajan itse järjestettäväksi, kunkin kasvatusopillista kokemusta ja ymmärrystä myöten." (Lönnbeck 1910)
Opettajaseminaarista valmistuneiden kansakoulun opettajien mieleen oli istutettu voimakas kansallishenki. Jyväskylä oli “parhain Suomen maaseutukaupungeista, mitä suomenmielinen mies 1870-luvulla saattoi ajatella” (Mäkinen 1994, 21). Suomalaisuutta edisti se, että alueen kieltä pidettiin puhtaimpana suomena ja lukuun ottamatta kaupungin porvareita, seudun asukkaat olivat kaikki suomenkielisiä.
Seminaarissa pyrittiin moraalikasvatukseen, mitä kutsuttiin sivellisyydeksi. Tavoiteltavasta siveellisyyskäsityksestä kertoo myöhemmin kuuluisan Minna Canthin elämä. Neito Miinu Johnson kirjottautui seminaariin ensimmäisten naisten joukossa heti vuonna 1963. Hyväksyttyään seminaarin luonnontiedon opettajansa Johan Ferdinand Canthin kosinnan vuonna 1965 hän joutui jättämään opintonsa kesken, sillä naisen rooliin ei mahtunut olla sekä vaimo, äiti että opettajatar. Cygnaeuksen vaaliman ihanteen mukaan naisen tuli valita kansankasvattajan ja perhekasvattajan roolien välillä.
Milloin se kansakoululaitos oikeasti sitten perustettiin ja miten niitä kouluja alkoi ilmestyä?
Lopulliseen Senaatin tarkasteluun kansakouluasetusluonnos pääsi vuoden 1865 lopulla. Tällöin senaatti yhtyi useimmissa tärkeimmissä kohdin Cygnaeuksen näkemyksiin, mikä sai kansakoulumiehen myhäilemään. Kansakoulun kalleudesta johtuen monia Cygnaeuksen uudistuksia kuitenkin lievennettiin, kansakoulusta ei esimerkiksi tullut heti koko kansalle yhteistä pohjakoulua ja lastentarhavaihe jätettiin pois. Cygnaeus oli tästä pahoillaan, olihan hän perustanut lastenseimen myös Jyväskylän seminaariin.
Vuonna 1866 senaatti antoi kansakouluasetuksen säädöksineen ja Keisarillinen Majesteetti hyväksyi sen toukokuun 11. päivänä. Kymmenen vuoden julkisen keskustelun jälkeen ”viimein seisoi vakaalla pohjalla se työn hedelmä, jonka Cygnaeus tahtoi antaa Suomen kansakoulutoimelle” (Lönnbeck 1890).
Jo ennen kansakouluasetusta oli Suomessa olemassa kansakouluja, maaseudullakin parikymmentä. Vuodesta 1866 alkaen keisarin armollisella käskyllä jokaisen kaupunkiseurakunnan piti perustaa niin paljon kansakouluja, että kaikki 8–14-vuotiaat lapset saattoivat hankkia niissä opetuksensa. Koulu toimi joko yhtenäisenä tai se saatettiin jakaa vähäkouluksi 6–10-vuotiaille lapsille ja yläalkeiskouluksi vanhemmille oppilaille. Kansakoulussa käynti ei ollut pakollista, vaan koulutus saatettiin järjestää myös muilla tavoin.
Kuva: Päijänne-lehti uutisoi Jyväskylän seminaarista vuonna 1882: "Ala-alkeiskoulun wuositutkinto täällä pidettiin wiime keskiwiikkona. Koulun läpikäyneinä päästettiin 16 ehdottomasti ja 3 ehdoilla. Koulussa on wiime lukuwuotena ollut 38 oppilasta, kotka kaikki saiwat käytöksessä arwosanan kiitettäwä. Ahkeruudessa ja tarkkaawaisuudessa sai oppilaista 1 arwosanan kiitettäwä, 14 tyydyttäwä, 16 wälttäwä ja loput keikko. Edistymisestä saiwat noin puolet arwosanan tyydyttävä ja toiset wälttäwä." Päijänne 21.6.1882
Maaseudulle, jonka sivistystarpeen kansakoulukomitea näki vähäisenä, annettiin pitkä siirtymävaihe pakollisen opetuksen aloittamiseen. Alkuopetuksen osalta asetus sivuutti tyystin maaseutukunnat, joissa alkuopetus jäi edelleen pappien valvoman kotiopetuksen varaan. Maaseutua kuritti heti asetuksen jälkeisinä vuosina pieneksi jääkaudeksi kutsuttu kylmä jakso, joka aiheutti 1860-luvun katastrofaaliset nälkävuodet. Köyhälistö oli onnekasta, mikäli he pysyivät hengissä, siinä ei paljon lasten koulutusta pohdittu.
Kansakouluasetuksen säätämisen jälkeen uusia kansakouluja syntyi katovuosista huolimatta eri puolille Suomea, neljänä ensimmäisenä vuonna niitä tuli satakunta lisää. Kansakoulujen opettajatarpeen perustamisesta kertoo myös uusien opettajaseminaarien perustaminen, niitä syntyi 1800-luvulla yhteensä seitsemän (Kuikka 2010).
- Jyväskylän seminaari, perustettu 1863 (suomenkielinen, miehet ja naiset)
- Tammisaaren seminaari, perustettu 1871 (naisille) ja Uudenkaarlepyyn seminaari, perustettu 1873 (miehille)
- Sortavalan seminaari, perustettu 1880 (ortodoksipainotus, miehet ja naiset)
- Rauman seminaari, perustettu 1896
- Raahen seminaari, perustettu 1896
- Heinolan seminaari, perustettu 1899
- Kajaanin seminaari, perustettu 1900
Kansakoulut eivät syntyneet yksimielisyyden ja ilonkiljahdusten myötä. Usein koulun perustamiskysymykset aiheuttivat kylien välisiä kiistoja ja kilpailua, epäluuloja ja rahanmenon vastustusta. Asetuksen mukaan maaseutukunnat saattoivat hakea koulun perustamiseen valtionapua, mikäli sellainen haluttiin perustaa. 1800-luvun lopussa syntyi velvoite, jonka mukaan koulu oli perustettava, mikäli joku maaseutukunnassa sellaista toivoi. Kansakoulu saavutti voittokulkunsa vasta 1900-luvulla, kun säädettiin yleinen oppivelvollisuus. Viimeiset korpikylät saivat omat koulunsa vasta toisen maailmansodan jälkeen.