Kuvitteellinen kolumni lastenseimien ja -tarhojen puolesta
Miten Uno Cygnaeus olisi saattanut raapustella kynällään, jos hän olisi ryhtynyt kolumnistiksi? Tässä nimensä suomentanut “Yks Joutsen” kolumnoi köyhän kansanolojen parantamisesta.
Kuva: Köyhä tyttö, Elin Danielson-Gambogi 1885
Orpojen ääni jää huutokauppatorille
Oi, Suomen kansa! Miten voimme sulkea sydämemme ja ummistaa silmämme sille häpeälle, joka huutokauppatorilla toistuu? Näen sieluni silmin, kuinka turvattomat lapset ja vanhukset asetetaan näytteille kuin mitättömät tavarat, ja miten vähiten vaativalle annetaan kunnia heidän elämänsä hallitsemisesta. Tämä on kansallinen kipupisteemme, synti, joka huutaa taivaaseen asti.
Miettikää niitä orpolapsia, joita huutokaupan jälkeen odottaa paikka, jossa nälkä, kylmyys ja kaltoinkohtelu saattavat olla heidän jokapäiväisiä kumppaneitaan. Armon vuonna 1868, nälän vaivatessa armasta Suomea, suurin osa näistä viattomista lapsista menetti huoltajansa kuoleman kautta. Nyt myöhempinä aikoina, oi armo paratkoon, syynä on yhä useammin vanhempien pahantapainen elämä. Voin vain kuvitella, kuinka näiden lasten sydän itkee kaipuuta huolenpidon ja turvan perään.
Elätehoidon perinne muistuttaa meitä maamme sydämenrakkauden valjuudesta ja siitä johtuvasta huolen puutteesta. Lasten asema markkinoilla, jotka muistuttavat enemmän markkinahumua kuin ihmisarvoista välittämistä, on sietämätön. Nämä lapset eivät ole syyllisiä vanhempiensa valintoihin eivätkä rakkaan Suomemme epäonnistumiseen heidän turvaverkkonsa rakentamisessa. Miksi siis alistamme heidät kohtaloon, jossa heidän arvonsa määrittyy huutokauppatorilla?
Minä sanon, että nostakaamme itsemme tästä alhosta! Köyhien lasten tulee saada enemmän kuin armopaloja – heidän tulee saada mahdollisuus uuteen elämään. Olettehan jo nähneet, kuinka lastenseimet ovat olleet turvapaikkoja kaupungin köyhille. Sen sijaan, että niitä lakkautetaan, pitäisi meidän entistä kovemmin ponnistella sillä, että huutokauppa korvataan lastenseimillä ja -tarhoilla. Näissä waimopuoliset opettajat ottavat ohjaat, ja jotka sydämensä rakkaudella ja sivistyksensä voimalla voivat valaista näiden lasten tulevaisuutta.
Kuvitelkaa paikka, jossa lasten ei tarvitse pelätä eikä hävetä, vaan he voivat oppia ja kasvaa turvassa. Tiedän, että tällaisen laitoksen ylläpitäminen vaatii suuria ponnistuksia, mutta eikö juuri tämä ole todellista lähimmäisenrakkautta ja yhteisen hyvän tavoittelua?
Kuulkaa siis orpojen äänet, jotka eivät kuulu huutokauppatorin hälinän yli. Ottakaamme yhdessä askel kohti inhimillisempää tulevaisuutta, jossa jokainen lapsi saa elää arvokkaana ja rakastettuna.
– Yks Joutsen